Missä metallit ovat jaksollisessa taulukossa? Tyypit, ominaisuudet

Alkuaineiden jaksollinen järjestelmä on yksi ikonisimmista ja hyödyllisimmistä työkaluista kemian alalla. Tällä hetkellä tunnetaan 118 elementtiä, joilla on yhtäläisyyksiä ja eroja ominaisuuksissaan. Nämä luokitellaan näiden ominaisuuksien perusteella ja nimetään jaksollisessa taulukossa yleensä metalliksi, ei-metalliksi ja puolimetalliksi. Tässä artikkelissa tarkastellaan näiden elementtien ominaisuuksia, yhtäläisyyksiä ja eroavaisuuksia sekä muita tärkeitä näkökohtia

Mitä ovat metallit?

Metallit ovat johtimia, jotka voivat menettää elektroneja ja antaa kationeja. Metalleilla on korkea lämmön- ja sähkönjohtavuus. Ne ovat sitkeitä ja muokattavia ja niitä käytetään teollisuusmetalleina. Nämä ovat kiinteitä huoneenlämmössä. Niillä on myös korkeat sulamis- ja kiehumispisteet natriumia ja kaliumia lukuun ottamatta. Niillä on myös korkea tiheys näitä kahta lukuun ottamatta. Metallien hapetustilat ovat positiivisia, koska ne ovat reaktiivisia ja voivat helposti menettää elektroneja. Metallit muodostavat ionisia yhdisteitä.

Missä metallit sijaitsevat jaksollisessa taulukossa

Nämä sijaitsevat jaksollisen taulukon vasemmalla puolella ja keskellä. Äärimmäisen vasemmalla puolella olevilla metalleilla on eniten metallisia ominaisuuksia.

Kuinka tunnistaa metallit jaksollisessa taulukossa?

Vasen puoli on merkitty metalleille jaksollisessa taulukossa ja ei-metallit ovat oikeassa yläkulmassa. Nämä on jaettu puolimetalleilla, jotka ovat diagonaalikaistalla.

Mitä ovat metallit 1-30 elementissä?

Metallit 1-30 elementissä ovat:

Mitkä ensimmäisestä 20 elementistä ovat puolimetalleja?

Metallien tyypit jaksollisessa taulukossa

Metallit jaetaan muihin tyyppeihin kemiallisten ja fysikaalisten ominaisuuksien perusteella

Alkalimetallit (ryhmä 1)

Alkalimetallit sijaitsevat 1.–7. jaksolla. Näitä ovat litium, natrium, kalium, rubidium, cesium ja francium. Niiden elektroninen konfiguraatio on vastaava [jalokaasu] ns1. Alkali viittaa metallihydroksidien emäksiseen luonteeseen. Kun alkalimetallit reagoivat veden kanssa, ne muodostavat alkalisia, joka on vahva emäs ja voi neutraloida happoja.

Maa-alkalimetallit (ryhmä 2)

Nämä ovat 6 kemiallista alkuainetta. Beryllium, magnesium, kalsium, strontium, barium ja radium. Nämä ovat erittäin hyviä lämmön ja sähkön johtimia. Normaalisti niillä on harmaavalkoinen kiiltävä ulkonäkö. Nämä ovat ryhmien raskaimmat elementit. Niiden sulamis- ja kiehumispisteet ovat korkeammat kuin alkalimetallien.

Siirtymämetallit (ryhmät 3-12)

Siirtymämetalleilla on hapetustilat tai valanssielektroni niiden uloimmassa kuoressa. Nämä elektronit voivat helposti muodostaa kemiallisia sidoksia muiden valenssielektronien tai hapetustilojen, kuten natriumkloridin (NaCl) kanssa. Ne ovat kovia ja vahvoja ja niillä on kiiltävä ulkonäkö. Niillä on myös korkeat sulamis- ja kiehumispisteet. Ne johtavat myös erittäin hyvin lämpöä ja sähköä.

Muut metallit

Siirtymämetalleilla, kuten alumiinilla ja titaanilla, on useita sovelluksia, ja ne ovat teollisuusmetalleja. Niitä voidaan käyttää katalyytteinä öljy- ja polymeeriteollisuudessa. Katalyytit ovat kahdenlaisia ​​homogeenisia (liuenneet liuokseen) ja heterogeenisia (liukenemattomia liuokseen).

Lantanidit: harvinaiset maametallit

Nämä alkuaineet ovat 15 elementin perhe, joiden atominumerot ovat 57-71 elementin Lantaani jälkeen. Nämä kaikki löydetään mineraalimalmista nimeltä gadoliniitti. Lantanidit ovat harvinaisia ​​maametalleja ja ovat ajanjaksolla 6.

Aktinidit: Radioaktiiviset metallit

Aktinidit on 14 alkuaineen perhe, joiden atominumerot ovat 89-103. Ne ovat erittäin radioaktiivisia ja niillä on epävakaa ydin. Ne voivat hajota muiksi alkuaineiksi ja muiksi hiukkasiksi.

Metallien ominaisuudet

Metallien fysikaalisia ja kemiallisia ominaisuuksia käsitellään alla

Fyysiset ominaisuudet

Metallien fysikaaliset ominaisuudet ovat seuraavat:

• On kiiltävä ja kiiltävä ulkonäkö
• Hyviä lämmön- ja sähkönjohtimia ja käytetty teollisuusmetalleina
• Niillä on korkea sulamis- ja kiehumispiste ja tiheys
• Ne ovat suhteellisen pehmeitä, taipuisia ja muokattavia
• Nämä ovat kiinteitä huoneenlämmössä elohopeaa lukuun ottamatta
• Nämä ovat tiheitä, kiinteitä ja läpinäkymättömiä

Kemialliset ominaisuudet

Metallien kemialliset ominaisuudet ovat seuraavat:

• Nämä ovat syövyttäviä
• Taipumus menettää elektroneja helposti
• Ne ovat ionisidoksia ja muodostavat ionisia yhdisteitä
• Normaalisti niissä on emäksisiä oksideja
• Heillä on alhainen elektronegatiivisuus
• Nämä ovat hyviä pelkistäviä aineita

Kuinka metallit syöpyvät ja kuinka estää se

Korroosiota tapahtuu normaalisti, kun metallipinnalla olevat atomit hapettuvat. Tämä vaurioittaa koko pintaa korroosiolla. Metalleilla on korkea reaktiivisuus ja ne voivat helposti menettää elektroneja muodostaen ioniyhdisteitä. Siksi ne ovat syövyttäviä. Ne menettävät elektroneja hapelle, ilmalle tai vedelle. Happi on pelkistävä aine, joten se hapettaa metallin. korroosiota voidaan estää teollisissa metalleissa maalaamalla, öljyämällä ja rasvaamalla, galvanoimalla, galvanoimalla, seostamalla ja suojapinnoituksella.

Metallien reaktiivisuus

Metallin reaktiivisuus ei ole kaikille sama. Se muuttuu jaksollisen taulukon trendien mukaan.

Miksi reaktiivisuus lisää ryhmää?

Ryhmän 1 reaktiivisuus on alhaisin ja se kasvaa laskeutuessa. Tämä johtuu siitä, että atomin koko kasvaa. Uloin elektroni poistuu ytimestä ja vetovoima heikkenee. Siksi elektronit voivat hävitä helposti alkuaineissa muodostaen ioniyhdisteitä, jotka sijaitsevat ryhmän alapuolella.

Metal Reactivity -sarja

Metallin reaktiivisuussarja on elementtien järjestys niiden reaktiivisuuden mukaan laskevassa järjestyksessä. Sitä kutsutaan myös metallien aktiivisuussarjaksi. Metallien järjestys reaktiivisuussarjan mukaan on Fe > Ni > Sn > Pb > H > Cu > Ag > Au.

Mitkä metallit ovat vähiten reaktiivisia?

Vähiten reaktiivisia metalleja ovat kulta, platina, hopea, palladium sekä osmium ja hopea.

Metalliyhdisteet ja ionisidonta

Metalleilla on ionisidoksia. Se on sähköstaattinen vetovoima metallin ja epämetallien välillä. Metallit ovat positiivisesti varautuneita ioneja hapetusasteissa, kuten natrium (Na ⁺ ), ja epämetalleilla on negatiivisesti varautuneita ioneja, kuten kloridi (Cl- ⁾ . Ne muodostavat ionisia yhdisteitä. Metallit ovat positiivisia, koska ne luovuttavat elektroneja ja muuttuvat ionisesti stabiileiksi.

Metallien elektronegatiivisuus ja sen vaikutus sitoutumiseen

Elektronegatiivisuus määrittelee mittauksen atomin taipumuksesta vetää elektroneja itseään kohti. Se mittaa jaetun elektronin jakautumista kahden sidoksen atomin välillä. Elektronegatiivisuus kasvaa, jos atomit pystyvät houkuttelemaan elektroneja voimakkaasti sidoksessa.

Metallit ja niiden lataukset

Metallit ja epämetallit yhdistetään ja saadaan tuloksena ionisidos. Metalli menettää elektronin ja muuttuu positiivisesti varautuneeksi ioniksi. Samalla kun ei-metalli saa elektroneja ja tulee negatiivisesti varautuneeksi. Positiivisia varauksia kutsutaan kationeiksi. Ja anionit ovat negatiivisesti varautuneita hapetustiloissa.

Metalloidit: ominaisuudet ja niiden rooli jaksollisessa taulukossa

Puolimetallit ovat 7 elementtiä jaksollisessa taulukossa. Nämä on järjestetty vinosti metallien ja ei-metallien väliin. Ne ovat boori, pii, germanium, antimoni, arseeni, telluuri ja polonium. Puolimetallit tai metalloidit esiintyivät fyysisesti metalleina, mutta ovat hauraita. Ne ovat myös lieviä johtimia. Nämä alkuaineet käyttäytyvät kemiallisesti kuin ei-metalleja.

Seokset: Metallien yhdistäminen ominaisuuksien parantamiseksi

Lejeeraus on prosessi, jossa kaksi tai useampi metalli yhdistetään metalliin tai ei-metalliin. Se luo uutta materiaalia, jolla on molempien elementtien ominaisuuksia. Lejeeraus muuttaa elementtien kemiallisia ja fysikaalisia ominaisuuksia ja parantaa niiden lujuutta, korroosionkestävyyttä ja muita mekaanisia ominaisuuksia.

Metallit vs. epämetallit: keskeiset erot

Tärkeimmät erot metallin ja ei-metallin välillä ovat seuraavat: